Parempia markkinoita ja demokratiaa kaivosasioihin

Markkinat toimivat, mutta ne tarvitsevat nykyistä paremman tavoitteen

Olen markkinamyönteinen vasemmistolainen. Ratkaisuhahmotelmani kaivoksien ongelmaan on mielestäni sekä vasemmistolaisten arvojen mukainen, demokraattinen että markkinamyönteinen.

Perustan markkinamyönteisen ratkaisun hyvyyden kaivoksien ongelmiin kahteen pääargumenttiin:

1. Markkinat löytävät tehokkaita ratkaisuja sille annettuihin ongelmiin. Tämä kuitenkin tapahtuu vain jos markkinat laitetaan työskentelemään oikeita tavoitteita kohti. Tämä asettaminen tapahtuu lainsäädännön kautta. Nykyisin markkinat on laitettu työskentelemään lyhytnäköisen taloudellisen hyödyn tavoitetta kohti, eikä siinä oteta juuri lainkaan ihmisten tai ympäristön tarpeita huomioon. Tämän tulee muuttua. Asetetaan markkinatalous toimimaan kohti parempia tavoitteita!
2. Elämme markkinataloudessa, ja tulemme saamaan ”markkinaratkaisun” jokatapauksessa. Kysymys on kuitenkin että minkälaiset markkinat ovat, ja millä ehdoilla ne toimivat. Onkin ensisijaisen tärkeää että markkinat asetetaan työskentelemään Vihreiden tavoitteiden mukaisia tavoitteita kohti, mikä ei ole lainkaan itsestään selvää jos emme aktiivisesti osallistu debattiin asian suhteen. Markkinaehtoisuus on nykyajassa vallitseva kansan tuki ja takanaan hegemonia. Meidän on puhuttava sillä kielellä jota ymmärretään ja joka näyttäytyy realistisena. Vain hieman karrikoiden: Emme saa jättää markkinoista positiivisesti puhumista vain kokoomuksen yksinoikeudeksi.

Markkinat voisivat ottaa paremmin ympäristön ja paikalliset huomioon

Lyhyesti sanottuna meidän tulee lisätä markkinoiden ohjaamista verotuksellisin keinoin kohti enemmän ympäristön että paikallisten edun huomioonottamista. Aiheutettuja haittoja tulee verottaa. Kaivosteollisuuden markkinoiden kohdalla seuraavien asioiden tulee muuttua:

• Aiheutetuista haitosta tulee joutua maksamaan. Mitä enemmän kaivostoiminta aiheuttaa haittoja, sitä enemmän tulisi joutua maksamaan. Tämä voidaan toteuttaa haittaveroin. Mitattavia haittoja joihin verotus voisi kohdistua voivat olla esimerkiksi:
  • käsitellyn maa-aineksen määrä
  • radioaktiivisen jätteen määrä ja laatu
  • asbesti-ilmansaasteiden tuottaminen
  • muiden ilmansaasteiden tuottaminen ja leviäminen
  • vesistöihin aiheutetut ravinnekuormat ja muut päästetyt haitta-aineet
  • luontoarvoiltaan arvokkaiden kohteiden tuhoutumisesta ja riskaamisesta pitäisi myös joutua maksamaan moninkertaisesti muunlaisiin alueisiin verrattuna
• Haittaverojen tulee olla tasoltaan oikeasti tuntuvia. Oikea taso on nykyisille toiminnassa oleville kaivoksille olla käytännössä vähintään kymmenkertaisesti suurempi mitä nykyinen kaivosvero on. Tällöin kaivosyhtiöillä on todellinen taloudellinen tavoite pyrkiä minimoimaan haitat. Lisäksi kaivosten korkeampi haittaverotus myös tukee kiertotaloutta, sillä korkeampi kaivosteollisuuden verotus parantaa kiertotalouden kilpailukykyä. Nyt kaivosten tuottamat mineraalit ovat liian halpoja että kierrätysmateriaalit voisivat kunnolla kilpailla niiden kanssa.

Lisää demokratiaa

Tällä hetkellä paikallisten vastustus ”omalle takapihalle” avattavia kaivoksia kohtaan on suurta. Tämä on ymmärrettävää ja järkevää, sillä nykyinen järjestelmä on erittäin huono paikallisten näkökulmasta. Kaivosteollisuus paljon haittoja tuottavalla kaivostoiminnallaan tuhoaa paikallisten elinympäristöä, mahdollisesti nykyisiä elinkeinoja, vesistöjä ja paikallisia ekosysteemejä. Ja kaivosyhtiöt eivät maksa eniten haittoja kärsiville lähtökohtaisesti mitään, vaan maksaa valtiolle pientä kaivosveroa.

Toki työpaikkojen verotuksesta osa jää kuntaan tai muuten alueelle, mutta se on laiha lohtu ja senkin hyödyt jakautuvat hyvin epätasaisesti kuntalaisten kesken. Ideaalissa mallissa paikallisilla olisi nykyistä vahvempi veto-oikeus alueelle rakennettaviin kaivoksiin, jolloin kaikilla osapuolilla olisi kannustin löytää ratkaisuja jotka maksivoivat kokonaisuuden kaikkien kannalta. Paikallisille pitää jäädä nykyistä isompi osuus kaivosten tuottamasta hyvinvoinnista, ei voi olla että haitat jäävät paikallisille sekä paikalliselle luonnolle, mutta voitot menevät pääasiassa ulkomaisille omistajille ja pieni osa valtiolle, ja vielä pienempi osa kunnalle.

Alaskan kaltainen malli voisi olla parempi, missä kaivosten verot jakautuvat tasaisesti kaikkien kuntalaisten kesken perustulo-tyylisesti. Kaikki haittaverot ei kuitenkaan saa ohjautua tällä tavalla paikallisille, jotta kuntalaisilla ei ole liian suurta kannustinta uhrata ympäristöään sillä ympäristöllä on myös arvo itsessään, ei vain sen yksioikaisena hyötynä ihmisille.

Paikallisten oikeuksia estää kaivosten perustaminen pitää kuitenkin vahvistaa. Voisi esimerkiksi olla mahdollisuus tehdä kaikkien kuntalaisten suora äänestys kunnan alueelle perustettavan kaivoksen hyväksymisestä. Jos yli puolet äänestäjistä vastustaa kaivoksen perustamista, sitä ei perusteta. Asia on liian korruptioherkkä jätettäväksi vain kunnanvaltuutettujen päätettäväksi, lisäksi kunnallispolitiikkakin ei ole täysin edustava otos kaikista kuntalaisista, sillä kuten kaikissa edustuksellisissa vaaleissa valituissa elimissä tietyt yhteiskuntaluokat ovat yliedustettuina.

Ratkaisuhahmotelmani kaivosongelmaan

Ratkaisuni on enemmän demokratiaa ja parempia markkinoita.

Kansalaisille lisää oikeuksia ja markkinoiden tavoitteet vastaamaan ihmisten sekä ympäristön hyvinvointia. Kaivoksia tullaan pyörittämään markkinaehtoisesti, mutta se on politiikan tehtävä määrittää millä säännöillä markkinat tulevat toimimaan. Puhutaan siis näiden parempien tavoitteiden asettamisen puolesta, samalla puolustaen markkinamekanismia. Haastetaan nykyisiä markkinoiden erinomaisuudesta puhuvia heidän omalla pelikentällään, paremmin argumentein. Pro-business ihmiset on jätetty yksin valtaamaan pro-market äänestäjät, ja siitä kärsii koko yhteiskunta.

Nykyisellä logiikalla toimivat markkinat tulevat toimimaan omistajien lyhytnäköisen taloudellisen hyödyn maksimoimiseksi. Tarvitsemme parempia tavoitteita. Haittaveroilla voimme ohjata markkinoita ottamaan nykyistä paljon enemmän huomioon paikalliset ihmiset, paikallisen luonnon, vesistöt ja luonnon monimuotoisuuden. Kunhan haitoista peritään oikeasti niin korkea hinta että se yrityksillä on aito kannustin pyrkiä minimoimaan aiheutetut haitat, niin tällöin yrityksien voitontavoittelu ja ympäristön huomioonottaminen muuttuvat samaksi asiaksi.

Haittaveroille on myös vahva talousteoreettinen tuki. Talousteoriassa on puhuttu jo pitkään ns. ulkoishaittojen hinnoittelemisen tarpeesta, ja se on yleisesti hyväksytty ja yleisesti nähdään tehokkaimpana ratkaisuna nykyisen markkinatalouden puutteiden korjaamiseksi.

Markkinatalous on mielettömän tehokas. Se voitti kylmän sodan, ja uskon sen voimaan. Meidän täytyy kuitenkin laittaa se ratkaisemaan oikeanlaisia ongelmia. Meidän on luotava säännöt jotka eivät aseta ympäristön hyvinvointia markkinatalouden intressejä vastaan. Joitain tälläisiä voittoja on jo saatu eritoten EU-tasolla. Markkinamekanismiin perustuva hiilidioksidin päästökauppa lopetti jo turpeen energiapolton, lähes kaikki kivihiilen energia/kaukolämpövoimalat ja on lähiaikoina uudistamassa metsäteollisuudenkin. Markkinamekanismin pelisääntöjen muutoksilla on valtaisa voima!

Lisäksi pitää pyrkiä lisäämään paikallisten mahdollisuuksia ja oikeuksia puolustaa omaa elinympäristöään. Jos päätöksenteko karkaa liian kauas, tällöin kaivoksia on hyväksymässä ne jotka eivät suoraan omassa arjessaan joudu kokemaan kaivoksien aiheuttamia haittoja.

Mitä tämä kaikki tarkoittaa sitten konkreettisesti? Maalasin tässä tavoitteita ja ajatuksiani isossa kuvassa, ja jotkin niistä epäilemättä tuntuvat tässä hetkessä epärealistisilta ja radikaaleilta. Tavoitetta kohti kuljetaan kuitenkin askel kerrallaan. Ensimmäisiä konkreettisia askelia olisi sitoa kaivosvero käsitellyn maa-aineksen määrään, ja moninkertaistaa kaivosveron taso nykyisestä. Jo käsitellyn maa-aineksen määrän verottaminen toisi paljon nykyistä suuremmat kannustimet vähentää kaivosten aiheuttamia haittoja.

Myös päästöt vesistöihin tulisi hinnoitella. Ensimmäinen askel olisi epäilemättä tälläisen verotusmallin luominen, mutta se varmastikaan aluksi ei voisi olla itsenään riittävä suojaamaan vesistöjä. Nykyisenkaltaista sääntelyä missä laki esim. määrittää kaivosten vesialtaiden eristämisen yksityiskohtia siis edelleen tarvitaan, ja tarvitaan paljon nykyistä parempia vaatimuksia. Ja kieltää tiettyjen erittäin haitallisten kemikaalien päätyminen ympäristöön.

Pidemmällä aikavälillä voitaisiin sitten miettiä jos päästöjen verotus oikeasti on saatu käyttöön ja pikkuhiljaa laajennettua, että tarve määritellä ne lailla keinot miten päästöjä tulee minimoida voisi olla pienemmässä roolissa.

Asiaan myös liittyy vahvasti kysymykset kansallisesta edusta. Nykyinen kaivosteollisuus on rikkauksiemme lahjoittamista pääasiassa ulkomaalaisille kaivosjäteille lähestulkoon ilmaiseksi. On vahva kansan ja järjen tuki sille että tilanteeseen saataisiin muutos. Haittaverotus paitsi vähentää aiheutuneita haittoja, myös jättää isomman osan taloudellisesta hyödystä Suomeen. Tämän ei pitäisi olla vaikea asia myydä äänestäjille!

p.s. entä se mainitsemani vasemmistolaisuus? Kun puhun markkinoista positiivisesti, enkö kannata kaikista huolta pitämistä? Lyhyesti sanottuna kannatan markkinamekanismia, mutta kannatan myös tulonsiirtoja. Köyhyyden ongelmista huolehtiminen on yksi asia jota emme voi jättää vain markkinamekanismin käsiin. Siinä tarvitsemme valtiota ja tulontasausta. Se että puhun positiivisesti markkinamekanismin paremmasta hyödyttämisestä kaivosteollisuuden haittojen vähentämisessä ei tarkoita että meidän pitäisi siirtyä Yhdysvaltalaiseen sosiaalipolitiikkaan.

Bonus: Mediaseksikkyys ja huomiotalous

Media on entistä enemmän huomiotaloutta missä medialle on entistä tärkeämpää klikkaukset ja se että asiat herättävät tunteita. Isolta osin tästä syystä mielestäni populistit ovat nousseet viime vuosikymmeninä kun media on muuttunut yhä enemmän somen kaltaiseksi kilpailuksi huomiosta ja ihmisten reaktioista. Ja sen populistit osaavat.

Vihreätkin mielestäni hyötyisivät vähän värikkäämmistä ja räväkämmistä avauksista, jotka nousisivat otsikoihin ja muistuttavat meidän olemassaolosta. Ja jotain mikä myös auttaa meitä erottumaan vasemmistoliitosta ja hakemaan kannatusta markkinahenkisistä ihmisistä jotka nyt kokevat että ”joutuvat” äänestämään kokoomusta koska kokevat että vain he uskaltavat puhua markkinoista selkä suorana uskottavaan ja myönteiseen sävyyn.

Tiedän että ”markkinaehtoinen ratkaisu” ja sen hehkuttaminen voi pelästyttää osaa Vihreiden kannattajista. Toisaalta, jos kannatuksemme on nykyisin n. 7% luokkaa, meidän pitäisi vähemmän murehtia siitä mitä osa kannattajistamme niistä miettii selkäydinreaktiona, vaan enemmänkin sitä mitä ne 93% äänestäjistä jotka tällä hetkellä eivät meitä äänestä miettivät. Emme saa tuudittautua oletetun ydinkannattajaryhmämme paapomiseen.

Kannatankin siis nykyistä Vihreiltä rohkeampaa linjaa uudenlaisten näkökulmien ja avauksien tekemiseen. Anteeksipyytelemätön ja positiivinen puhe markkinoista on liian tärkeä asia kokoomukselle jätettäväksi!

Lisäksi, uskon että kannattajamme ovat sen verran fiksuja, että kunhan meillä on perusteltuja avauksia joissa on järkeä ja totettamispotentiaalia niin nykyisetkin kannattajamme laajasti ne hyväksyvät. Tärkeää on myös uudistua ajassa, ja meidän äänestäjämme ovat kyllä fiksuja!

Sanonkin siis, että lisää demokratiaa ja lisää markkinoita kaivoskysymykseen. Sillä tavalla voimme löytää ratkaisuja mineraalitarpeisiimme tavalla, joka minimoi haitat ja maksimoi hyödyt kaikkien osapuolten kannalta. Se myös kannustaa haitallisen kulutuksen vähentämiseen jos kuluttamisen haitat on hinnoiteltu tuotteiden hintaan.

Oulussa 05.09.2024, Jarkko Lauspalo